Sivut

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Plot twist; Lucas onkin nainen

Yksinkertaisesti rakastan tätä biisiä, oon tykänny tästä todella pitkään ja nyt oon ilonen ku vihdoin sain selville tän nimen;3;
 
Moro! Pitäisi tässä kai pyytää anteeksi, viime postauksesta on taas vierähtänyt viikko jos toinenkin. Joten anteeksi. Ei vain ole ollut postaamisen aihetta ja olen laiska. Todella laiska.
 
On tapahtunut hienoja asioita.
 
Ensinnäkin, Lucaksen toinen käsi tuli postissa:3 Jo pari viikkoa sitten, mutta koska laiskuus:'D Ja asia number two: teitä on jo neljäkymmentä, herran jestas*q* Olen iloinen:3 Todella iloinen. Varmaan jonkin juhliksen tästä asiasta joskus värkkään x3
 
Mulla on myös ollut jo ainakin viikon ajatus että kuvaisin jotain kuvatarinaa, nyt kun Lucaskin on kokonainen. Muttaahh... Jotenkin se on vähän niin kuin jäänyt:''D No, ilmat on yks syy, täällä on satanu ja tuullu koko viikon:v Jee. Ehkä mä vielä joskus saisin itteeni niskasta kiinni ja raahautuisin kuvaamaan.
 
Nyt pääsemmekin otsikkoon! (jota monet varmaan ihmettelevät)
 


 
Niin tuota:'''D Olin viime yönä yötä Sonjalla ja halusin kokeilla Sonjan nukkejen stock chippejä Lucakselle. No, nämäpä eivät sopineetkaan, olivat liian isoja:v Ja Sonja sai loistavan idean, että miltähän herra näyttäisi pullipin vartalossa ja samalla päätin kokeilla Pullip Frauleinin stock asua ja Mirjamin peruukkia Lucakselle. Ja niin...:''D Anteeksi, Lucas. Omistajasi on sekopää.

Samalla kokeilin tuota Mirellan peruukkia Lucakselle, koska pitkähiuksiset Taeyangit on.

Sonja päätti lahjoittaa minulle tuollaisen vihreän barbien/kenin paidan, joka sopikin. Ainut vaan, että mielestäni Lucas näyttää ihan ruohoa ajavalta perheenisältä tuo päällä. Löysimme vielä elegantit puputohvelit ja Pullip Miku Lol:in pupuhatun ja... Niin. Sonja päätti viimeistellä perheen stailaamalla Mirellan äidiksi.
 
Leivoimme myös macaroneja, jotka onnistuivat paljon paremmin kuin viimeksi leipomamme, joista ei puhuta xD Olivat todella hyviä.
 
 
Anteeksi tästä. Lupaan lähteä kuvaamaan kuvatarinaa tässä piakkoin ja Lucaksen profiilinkin saan toivottavasti valmiiksi.
 


maanantai 8. syyskuuta 2014

Odottamista ja kyllästymistä

Konohaaa*q*
 
Ahem. Hei taas! Plasticpopilta ei ole vieläkään tullut mitään ja odottelen kyllästyneenä/huolestuneena mitä jos paketti(?) on vaikka hukkunut postissa:v Tai jos nuo ovat vain unohtaneet mut eikä lähetäkään mitään;-; Pitää laittaa viestiä, jos ei sitä kohta ala kuulumaan... Kädetöntä nukkea on hiukan hankala kuvata tms.
 
Asiasta toisiin asioihin, poistin tämän suuren yhden postauksen lifestyle blogin ja päätin etten jaksa pitää kahta blogia:'D No, kiitos teille kolmelle jotka ehditte jo liittyä sinne. Tein sen blogin hetken mielijohteesta ja nyt tajusin että olen liian laiska. No, vaihdoin tämän nimen takaisin ja tämä pysyy tälläisenä sekavana nukke/lifestyle blogina.
 
Nukkekuvia mulla ei siis oo, ei oikeen vaan innosta lähtee kuvaamaan:v Lucaksen profiiliki pitäs tehä... No, kaikki aikanaan. Tässä teille kumminki pari akryylimaaleilla maalaamaani kuvaa:
 
Sonjaaa~ Silmät on ehkä vähä liian suuret ym ym mut kyl tosta tunnistaa:'D Alkuperäinen kuva jossain Sonjan lifestyle blogissa, sen voi käydä kaivelemassa sieltä, jos haluaa xD

Ja sitten toinen iiihastuttavan hyvälaatuinen kuva työstä, joka on vielä paaaaaaahasti kesken. Jonkunlainen enkeliheppu tosta ois tulossa. Ja se on tyttö. Niille jotka epäilee:'D
 
Mallina toimii tämä parissa minuttissa piirretty ihastuttava suttu. Kuvanlaatu tässäkin aivan ihastuttava, otettu mun pimeässä huoneessa nii:'D
 
Kummatki on punasävyisiä valööritöitä, koska en oo pihiydessäni ostanut vielä muita värejä, kuin punaisen, mustan ja valkoisen. Hehe...
 
Anteeksi muuten postaamattomuudestani, tai pitkistä postaus väleistä, miten te ikinä niitä haluattekaan nimittää. Pääasia kuitenkin on, että vaikka postaankin harvoin, tulen silti postaamaan ennemmin tai myöhemmin. Ja haluaisin tähän loppuun vielä antaa valtavat kiitokset kaikille jotka jaksavat kommentoida tähän ei niin suureen tai mahtavaan tai edes hyvälaatuiseen blogiin. Kaikki, lyhyetkin kommentit merkitsee mulle todella paljon ja tekee mun päivästä paljon paremman:3 Enkä ees välitä, jos haukutte pystyyn mut, mun ajatusmaailman, mielenkiinnon kohteet, piirrokset ja nuket, sillä sit tiiän et joku vaivautuu sentään kommentoimaan vaikka vihaaki mua sielunsa pohjasta.
 
...
 
Okei. Toi viimenen oli vitsi. En oikeesti pidä jos haukutte mut ihan pystyyn, mut kyl negatiivista palautetta saa antaa. Älkää siis arkailko kommentoida! Itsekin olen ottanut reippaamman linjan kommentoinnin suhteen ja yrittänyt kommentoida blogeihin, joita luen. Vaikka olenkin siinä huono ja todella laiska.
 
Ei ole enää mitään sanottavaa. Pisteet niille, jotka jaksoi lukee koko postauksen B)