Oon ihan Undertale trash nykyää. Mut joo. Tälläne pieni angsti postaus tähän väliin taas:'D
Eli jooh. Oon ollu henkisesti tosi kuollu tässä viime aikoina. Tietenki ku viimenen koeviikko ja semmosta mut painavampi syy tässä on se, et erottiin poikaystävän kans tossa pari päivää sitte:c Ehittiin olla melkeen vuos yhessä ja sellasta, kesällä ois ollu vuosipäiväki. Tää henkilö ei ilmeisesti enää tuntenu samalla tavalla, eikä halunnu satuttaa mua olemalla etäinen tai mitää. Sovittiin et ollaan vielä kavereita kaikesta huolimatta, mun mielestä idioottimaista heittä hyvä ihminen elämästä vaan sen takia, että suhde ei toimi. Mutta tää on silti tosi rankkaa, oon valittanu ja itkeny, rakastin tätä ihmistä enemmän ku ketään koskaan ja sattuu aika saatanasti ajatus siitä, että ei enää olla yhessä, et en voi enää mennä halaamaan sitä ku on paha olla.
Oon toki yrittäny lukee kokeisiin mut ei siitäkään tunnu tulevan yhtään mitää. Asiaa ei yhtään auta se, et mulla on tapana liiotella asioita mielessä joko parempaan tai huonompaan suuntaan ja naiivisti aina ajattelin, että oltais yhessä vielä pitkään ja silleesti. Mut ei kai sitten:'3 Elämä on paskaa. Käsittelen eroa postaamalla angsti valitusta vanhaan blogiin:D Jee. Joo.
Päätin taas vaihteeksi värkätä jonkunlaisen postauksen.
Elämä on ollu aika hektistä viime aikoina. Koeviikko kuumottelee ja pitäs lukea mut ei oikeen oo fiilistä. Jotenki tää jakso on menny ihan perseelleen muutenki, en oo oikee jaksanu keskittyy mihinkää:'D
Oi vanhoja kuvia, lätkin niitä tähän, koska en muuta keksi:D
Mutta jooh. Olen vajonnut syvälle tumblriin, ja vietän vaarallisen paljon aikaa siellä. Pakenen todellisuutta:D Tuntuu vaan, et kaikki painaa päälle. Mulla on joka jaksossa ollu kaikki koodit täynnä, ens jaksossa sentää yks koodi tyhjänä jooh...
Mulla ois koeviikon jälkeisenä viikkona kaikenlaista. Keskiviikkona sekä kamarimusa konsertti, sekä laulumatinea. Kuumotus on kova.
Ois kans sarjakuvaa piirrettävänä, oon vaan nii laiska, nii siitä ei oikeen tuu mitään:'3 Jos en oo tänne kertonu, tehään parin kaverin kans jotain sarjakuvan tapaista, ois tarkotus laittaa joskus nettiin ja mahdollisesti osallistuu erääseen kilpailu juttuun minkä toi yks oli löytäny:'D Kattoo ny.
Oon kuunnellu paljon suomirockia näinä aikoina. Jaa siis, suurimmaksi osaksi vaan Happoradiota, Uniklubia ja Apulantaa. Happoradion löysin tavallaan uudestaan tässä joku aika sitten ja tajusin pitäväni todella paljon ja se oli menoa sit:'D
Oon kyl vaan tosi onnellinen tavallaan, et mulla on tosi hyviä ystäviä. Ja poikaystävä. Oon lukion myötä saanu paljon uusia kavereita ja osasta on tullu niinkin hyviä, et pystyn peittelemättä kertoon kaiken. Kaipaan sellasta, oon aina ollut vähän sisäänpäin suuntautunut, enkä oo pystyny puhumaan omista asioista mitään ja jos mulla on ollut paha mieli nii oon vaan pitänyt sen itsellä.
Ylipäätänsä stressistä huolimatta voin nyt ihan hyvin. Kouluun on aina kiva mennä, vaikka opiskeleminen ei aina niin kiinnostaiskaan, eikä oikeen jaksais, niin näkee ainaki kavereita ja meidän porukka on niin hieno, et on aina hauskaa. Ja kaikenlisäks draama.
Oon ihan järkyttävä juorumummo, rakastan kuulla kaikenmaailman ihmissuhde draamoista niin kauan, ku en oo ite niissä mukana. Heh.
Jooh. Tää oli kyl aika turha, mut nii mun blogi muutenki tuntuu olevan eh:D Enemmänki kiva sit ite myöhemmin lukee näitä joskus (ja kuolla häpeästä. Luin taannoin vanhoja postauksia läpi ja olenpa ollut ernu)
En oo juossu maratonia, kuntoni on tasoa peruna, jos joku sitä nyt virheellisesti mietti:D
Mutta toisenlaisen maratonin kyllä suoritin tuossa.
Maratoonasin nimittäin tuossa viime yönä animen Charlotte, yhdeltä istumalta, mikä on mulle aika epätavallista:'D En oo koskaan animea muutenkaan kovin massiivisesti kuluttanu, luen enemmän mangaa. Että yleensä jos alotan jonku sarjan, se jää pariin ensimmäiseen jaksoon, ku en jaksa kattoo loppuun:'D Shame on me.
Charlotte oli siis tällä tavalla poikkeava, että jaksoin katsoa sen loppuun ja vielä yhdellä istumalla. Katoin sitä ilta 11 aamu neljään mut:'D Oli worth. Erittäin worth.
En osaa mitään hienoja arvosteluja kirjoittaa, anime tuntemukseni ei ole niin laaja:'D Mutta tää sarja hetkautti sen verran et päätin tulla kertoon fiiliksiäni tänne.
Ensimmäinen asia, mihin kiinnitin huomiota alkaessani katsomaan sarjaa, oli sen visuaalinen kauneus. Jotenkin tuli alusta alkaen hyvä mieli, sarja oli kauniisti tehty, hahmot olivat kauniita ja ylipäätänsä hyvin söpöä.
Juoni oli aika jännä. Mitä mä aluksi kuulin tästä mun poikaystävältä ja pikaisen googlettelun jälkeen leimasin tän höpöksi romanttiseksi tyttöjen sarjaksi, mut olin hiukan väärässä:'D Tunnelma menee varsinkin loppua kohti jo hiukan ahdistavaksi ja toimintaa on paljon.
Koko sarja oli aika tunne vuoristorataa. Nauroin ja itkin lähes koko sarjan ajan.
Juonta en ala tähän nyt paljoa availemaan, jos joku vaikka sattuisi innostumaan katsomaan. Perusidea on kuitenkin se, että joillain ihmisillä on kykyjä, jotka eivät kuitenkaan ole kovin täydellisiä. Esim. tämä päähenkilö poika Yuu omaa kyvyn saada toisen ihmisen keho hallintaansa, mutta vain viideksi sekunniksi.
Yuu enemmän tai vähemmän vahingossa päätyy muidenkin kykyjä omaavien seuraan, erääseen kouluun, jonka on tarkoitus olla suojapaikkana näille tiedemiehiltä.
Tapahtuu kaikkea jännää ja loppu on tosi hämärä.
Mut joo. En varmaan enempää jaarittele, kattokaa ihmeessä jos haluutte feelsejä. Tai söpöä animointia. 5/5 oli loistava.
Alan tosiaan postaileen vähän useammin, random aiheista niin kuin just tämä:'D Jos ei kiinnosta, ei oo pakko lukea.
Postaan taas jee! Ei taaskaan mitään kunnollista, mutta mitä se haittaa.
Tänään piti olla päivä, jolloin teen kaikkea jota en viikolla ole syystä tai toisesta ehtinyt/jaksanut tehdä. Siivoan huoneen. Piirrän sarjakuva sivun loppuun (pitäs piirtää moottoripyörä enkä osaa). Soitan. Mahdollisesti alottaisin ompelemaan hametta eeppisestä kankaasta, jonka hankin jonkun aikaa sitten.
Noh, näistä olen saanut aikaan vain siivoamisen. Enkä sitäkään kunnolla. Mutta nyt täällä pystyy ainakin kävelemään, pelkäämättä astuvansa jonkin päälle.
Kiitos muuten viime postauksen kommenteista, osaksi teidän takia kirjottelen taas, koska
näemmä te muutamat silti roikutte mukana mikä on jees:D
Kun päässä on selvästi idea siitä, mitä haluaa piirtää, mutta paperille tuleva asia on ihan eri. Kärsin.
Olin eilen kattomas kavereiden keikkaa. Oli hienoa. Pääsin backstagellekin katsomaan niiden kynsien lakkaamista.
Luin muuten viime postauksen jälkeen mun ihan ensimmäisiä postauksia:'D Ja tuota noin... Haluaisin kovasti vain vajota maan alle:D Siis, mitä mä tolloin olin, seiska-kasi luokalla. Muka hauskoja hymiöillä raiskattuja tekstejä, joista huokuu sellainen pikku-Iidan ah, olen niin uniikki lumihiutale- aura:'D En nauttinut, enkä suosittele menemään lukemaan niitä. En niitä kuitenkaan viiti poistaa, että voin vielä vanhempana kokea jäätävän myötähäpeä vyöryn niistä. Ehkä myös näistäkin postauksista ei voi tietää:'3
Ostin myös tässä joku aika sitten korviksen koukkuja, pitkään ollut pieni halu korvisten tekemiseen ja nyt sain vihdoin aikaiseksi ostaa noita:3 Eikä ollu ees kalliita, toisaalta en tiiä, kuoleeko mun korvat sit noita käyttäessä xD
Mun toinen korva nimmittäin tulehtui tossa viikko sitten, huonojen, Espanjasta joltain katukauppiaalta ostettujen korvisten tuloksena, enkä pystyny pitään korviksia koko viikkona ja kärsin. Musta on tullu enemmän tai vähemmän koru addikti näinä aikoina.
Random naamahuorailua loppuun. Mun korva näyttää oudolta. Mut ei se mitään. Hassuna pikkujuttuna: kuulemma kun olin syntynyt, kätilö tai joku sairaanhoitaja oli kattonu vuorotellen mua ja mun isää, ja todennut että tän lapsen korvat pitää leikata. Selvennykseksi, mun isällä on aika hörökorvat ja sairaanhoitaja selvästi pelkäs mun perivän ne lärpättimet ja oli huolissaan mun menestymisestä maailmassa; ilman täydellisiä korvia on hankala elää. No, ei niitä kuitenkaan leikattu ja ihan hyvä niin. Tai en tiiä. Ärsyttäviä asioita geeniperimässäni on myös se, että oon periny muutenki lähes kaikki kasvonpiirteet isältä (isot sieraimet, tuuheat kulmakarvat, leveän naaman ja sellasta).
Jeps. Nukkehommia jatkan ku jaksan. Tarkotus ois tehä noille vaatteita ja sellasta, käydä kuvaamassa ku kerkii. Aion ny varmaan alkaa postaamaan useammin, mut postaukset tulee oleen tällästä höpöttelyä, vähä selvitän mun ajatuksia ja sen sellasta.
Ehm osaankoha enää ees kirjottaa tänne:'D Ei sillä, oonkohan koskaan osannukkaa mut...
Siis. Tosiaan, viime postauksesta on taas vierähtänyt jokunen tovi enkä jaksa sitä edes selitellä mitenkään. Aloitin lukion tänä syksynä ja se mukaanlukien kaikki musiikki mitä harrastuksien ja koulun puolesta on aika paljon (vain musalukio jutut jee), aikaa jää aika vähän. Oon liikkeellä noin 7-18 joka päivä, koska pitkät matkat ja täyteen tungetut jaksot, niin siinä ei enää paljoa aikaa jää ja senkin vähän ajan käytän lahnaamalla tyyliin puhelimen ääressä:'D
Nukkeihin en oo koskenu sitten kesän. En mä harrastusta oo lopettamassa, pidän niistä kovin, mutta ei vaan aika tai innostus riitä. Koko ajan on semmonen fiilis et tekis mieli tehä noille tyyliin uusia vaatteita, mutta ei oo saanu mitään aikaseks. Olenhan laiska.
Juuh... Sarjakuvaa oon yrittäny väkertää. Se on tosi lievästi meidän kaveriporukkaan pohjautuva huumori pohjanen juttu, mitä mun kaveri käsikirjottaa, mä piirrän ja toinen kaveri hoitaa värityksen+kaikki digitaaliset jutut. Oon vaan jäätävän laiska tässäkin asiassa, tällä hetkellä yks sivu valmis ja nyt oon piirtämässä toista, vaikka sen piti tavallaan olla valmis jo torstaina. Mitäköhän mun elämästä tulee, ku oon näin hyvä vältteleen vastuuta. Nytki pitäs piirtää tota ja tehä läksyt ja soittaa mut...
Upea moottoripyörä.
Oon kans pikkuhiljaa nousemassa ernukuopasta ja alkanu pikkuhiljaa kuunnella hiukan raskaampaa musiikkia, lähinnä power metallia, niinkuin Nightwish, Amaranthe ja Sonata Arctica. Saattaa olla poikaystäväni ja näiden bändin vaikutusta tämä, intoutuneita raskaamman musiikin kuuntelijoita kun ovat kaikki. Kerran treeneissä käyneenä tunsin itseni niin ulkopuoliseksi:'D
Yksi asia mitä arvostan meidän lukiossa, on just se, että kaikki on kavereita keskenään. Tai no, ei nyt ihan kaikki, mut kaikille voi tyyliin mennä puhumaan eikä kukaan pure:'D Ja se on jännää, että niin eri musiikkityyleistä pitävät ihmiset hengailevat sulassa sovussa keskenään. Meidänkin kasvaneessa kaveriporukassa on ihan sysiklassinen tyyppi, joka vapaa-ajallakin kuuntelee vaan Mozartia ja muita ja sit on näitä pitkätukka hevareita kitaroitten kanssa. Nyt oli kyllä imartelevia kuvauksia, mutta ei tätä kukaan kumminkaan lue:'D Ainakaan meidän koulusta. Sitä paitsi en mä ees oo kertonu sen enempää meidän koulusta, paitsi musiikkilukiouden niin kukaan ei voi tietää*molester moon* Tai no pienellä selvittämisellä se selviäis, mut ketä nyt loppujen lopuksi kiinnostaa.
En oo vieläkään saanu Witches housea loppuun:'D Ihanasti näkyy mun sormet tossa. Täysin aiheeseen liittymätön kuva, jonka vaan löysin:'D
Mutta jooh, lopetankin tähän. Multa näköjään on poistunu pari seuraajaaki, minkä tavallaan ymmärrän, enkä hermostunukkaan kovin kovasti. Tuskin kukaan muutenkaan tätä enää lukee:'D
Heipä hei rakkaat mussukat ja muut jotka tätä lukevat!
Sorsia
Olen aloittanut lukiossa, kesä on takana ja sitä rataa. Lukio on hieno mesta (ainaki se missä mä oon), oon tutustunu parin viikon aikana enemmän ihmisiin, ku koko ylä-asteen aikana yhteensä. Ehkä. Suurinpiirtein. Porukka on ihan mahtavaa ja silleesti. Tälläkin hetkellä pakoilen vastuuta, pitäs tehä läksyjä mut joo:'D
Niin tekotaiteellisia luontokuvia
Mulla olis tässä muutamat nukkekuvat ties kuinka kauan aikaa sitten otettuja, sekä pari fanartti kuvaa merviljan nukeista, kun lupasin sellaista piirtää:D
Niin kalpeita Rie kuvia:'3
Ja muutama kuva Lucas prinssistä:D
Mulla on kans tosiaan näitä hienoja luontokuvia samasta paikasta mistä noi Lucas kuvat.
Niin ja tosiaan, piirsin vähän pientä nopeaa fanarttia noista merviljan nukeista, koska tuntui siltä.
Kökköjä kännykkälaatu kuvia. Kaikkiin menny joku korkeintaan vartti joten:'D
Käytiin kans tässä oliko se viime viikolla parin kaverin kans näissä ilmakitaran mm-kisoissa:'D Oli, sanoisinko mielenkiintonen tapahtuma:D Ja tunnelman nostattamiseksi koko ajan satoi, illalla/yöllä kun kotiin pääsin, vaatteet oli ihan märkiä. Mutta olihan tuo kokemisen arvoinen:'3
Olin tos viime viikonloppuna Qstockis ja oli kyl ihan parasta. Oli tarkotus olla siellä yhen kaverin (Sallin) kanssa, mut siinä vähä kävi niin että meijän keikkamieltymykset meni vähä ristiin ja Salli vietti Qstockin kavereittensa kans ja mä menin ja hankin spontaanisti uuden kaverin:'D Tuskin tuun tuota henkilöä enää tapaamaan, vaikka Oulussa myöskin asuu, mutta unohdettiin vaihtaa puhelinnumeroita enkä ees tiiä sukunimeä:'3 Mutta noh. Oli kiva viikonloppu (tai no teknisesti ottaen perjantai ja lauantai)
Seuraavaksi tosi huonoja kännykällä otettuja kuvia:'D
Paperi T
Pertti Kurikan nimipäivät
Tiisu
Apocalyptica
Nightwish
Tossa ei tosiaankaan ollu kaikki mitä kävin kuuntelemassa, siellä oli tosi paljon hienoja artisteja ja bändejä. Mut yks joka teki lähtemättömän vaikutuksen oli toi Tiisu. Se on sellanen suht uusi suomirock bändi joka tekee sellasta aika mielenkiintosta suomenkielistä musiikkia. Toi biisi minkä laitoin on niiltä.
Niin, Tiisu oli siis ihan älyttömän hieno livenä, ne veti niin täysillä ja se laulaja oli tosi ihana ku veti koko ajan jotain tosi eeppisiä tanssiliikkeitä ja oli muutenki tosi eeppiseltä vaikuttava tyyppi:D Rakastuin tohon bändiin ja niitten musiikkiin ja nyt oon vaan kuunnellu niitä tässä pari päivää xD
Nightwish oli kans tosi hieno (no se oli pääesiintyjä nii), siel oli tosi paljon porukkaa ja harmitti vähä ku ei päästy edemmäs:'D Mut niitten keikka oli tosi loistava.
Qstockin jälkeiset kaks päivää vaan palauduin, en oikeastaan tehnyt mitään ku söin ja nukuin, jalkapohjat ja lihakset oli niin hirvittävän kipeät ettei mitään rajaa. Tää Qstock oli siis ekat festarit missä oon koskaan ollu (eh) ja jäi tosi positiivinen olo tästä. Vaikka kyl mä tiiän että on niitä parempiaki ja isompiaki festareita, mutta kun ei paremmasta tiedä, ja toi on kivasti niin lähellä kun Oulussa asun:'3
Nukkerintamalla on ollut taas hiljaista, tänään kyl mietin jos jaksaisin tehä Rielle jonkun uuden vaatekappaleen ja raahautua kuvaamaan.
Oon piirtäny paljon, en tosin mun ja mun kaverin yhteistä sarjakuva projektia vaikka ehkä pitäs:'D Mut joo. Päätin ton pari postausta aiemmassa postauksessa kertomani sarjakuva jutun pitää pelkästään tarinana, koska tähän tuli nyt tuo toinenkin projekti niin:'3
Oon kumminki luonu paljon hahmoja tohon mun tarina juttuun ja esittelenpä täälläkin vielä pari.
Surkea laatuinen isntasta pöllitty kuva
Tässä kaks mun uusinta hahmoa, Arhippa ja Helga. Arhippa on tällänen lähempänä kolmekymmentä ikävuotta oleva setämies ihminen, joka tekee satunnaisesti palkkamurhaajan hommia jollekkin salaiselle random järjestölle (aukko juonessa taas, tässä näette kuin hyvin oon suunnitellu tätä) saadakseen rahaa vaimolleen Helgalle sekä näiden tulevalle lapsoselle:3 Helga on siis tässä vieressä, 24 vuotias nainen, hyvin lempeä ja juuri sen kaltainen henkilö jonka takana leijailee kukkia joka kerta kun tämä puhuu. Helga on tosiaan raskaana ja odottaa esikoistaan. Helga kyllä jotenkin tietää näistä Arhipan murha bisneksistä, mutta ottaa sen ihan hyvin, koska ei Arhippa sitä omasta tahdostaan tee ja yleensä nämä tapettavat henkilöt ovat rikollisia. Lisäksi pariskunta on hyvin köyhä, joten raha tulee tarpeeseen.
Hassuahan tässä on, että otin inspistä Arhippaan (lähinnä ulkonäköön) eräästä miehestä, jonka näin Qstockissa:'D Ja Helga synty siinä sivussa, ku mietin miten kivaa ois jos Arhipalla ois söpö, hirvittävän naisellinen vaimo:'D
Sitten Moona, vähän vanhempi hahmo. Tää on tosi pikanen luonnos, joten anatomia on vähä kämästä ja niin (se kyl aina on) mut joo. Moonan ulkoasusta voikin jo varmaan päätellä jotain, mutta vielä selventääkseni, tyttö tekee töitä jossain ilotalon tapaisessa:'D Viihdyttää siellä miehiä kehollaan eikun niin joo kyllä. (härregud en osaa piirtää korkokenkiä tajusin juuri ja itken) Joka tapauksessa Moona on n. 19-vuotias, tarkkaa ikää ei ole kovin tarkasti edes tiedossa, koska tytön vanhemmista tai tarkasta syntymäpäivästä ei ole mitään tietoa. Suurimman osan lapsuudestaan tuo asui kadulla, kunnes ilotalon pitäjä löysi tämän ja viehättyi Moonan kauniista kasvoista, tarjosi tälle töitä, josta tyttö ei osannut oikein kieltäytyä, kyllähän siitä sai hieman rahaa ja asuinpaikan. Kasvaessaan Moona kuitenkin tajusi ettei koe minkäänlaista vetoa miehiin ja näiden kanssa hässiminen oli jopa hiukan vastenmielistä, mutta sen sijaan huomasi olevansa jonkin verran kiinnostunut toisesta ilotytöstä. Tyttö päätti, ettei tämä ollut elämä, mitä hän halusi ja päätti lähteä bordellista. Hän kysyi 'työnantajaltaan' josko voisi lähteä, mutta mies vastasi kieltävästi, eihän sellainen nyt käy että miehen omaisuus vietäisiin, tai lähtisi lätkimään, olihan Moona ollut tuon omistuksessa jo monia vuosia. Eräänä työttömänä hetkenä Moona päätti uhkarohkeasti yksinkertaisesti karata ja onnistuikin siinä. Saman tien Moona jätti vanhan kotikaupunkinsa, paikan jossa oli elänyt koko elämänsä ja tällä hetkellä hän on löytänyt jo uuden rakkaudenkin, tytön, joka pitäisi luoda mutta en oo vielä kerenny:'D
Johan on hirvee romaani. Sori. Tekstiä vaan tuli xD Onhan toi aika epäuskottavan kuulosta, mut tässä oon ottanu tavoitteeksi, et heitän kaikki rajat ja rimat nurkkaan ja teen tasan niin miltä tuntuu. Eli kliseisiä, tylsiä hahmoja liian dramaattisilla taustoilla, mutta mitäpä siitä.
Nyt mulla on kasassa kuusi hahmoa+Moonan tuleva tyttöystävä. Olen onnellinen.
