Somewhere between the sacred silence and sleep

Jees jees.

Postaan taas jee! Ei taaskaan mitään kunnollista, mutta mitä se haittaa. 

Tänään piti olla päivä, jolloin teen kaikkea jota en viikolla ole syystä tai toisesta ehtinyt/jaksanut tehdä. Siivoan huoneen. Piirrän sarjakuva sivun loppuun (pitäs piirtää moottoripyörä enkä osaa). Soitan. Mahdollisesti alottaisin ompelemaan hametta eeppisestä kankaasta, jonka hankin jonkun aikaa sitten.

Noh, näistä olen saanut aikaan vain siivoamisen. Enkä sitäkään kunnolla. Mutta nyt täällä pystyy ainakin kävelemään, pelkäämättä astuvansa jonkin päälle.

Kiitos muuten viime postauksen kommenteista, osaksi teidän takia kirjottelen taas, koska 

näemmä te muutamat silti roikutte mukana mikä on jees:D

Kun päässä on selvästi idea siitä, mitä haluaa piirtää, mutta paperille tuleva asia on ihan eri. Kärsin.

Olin eilen kattomas kavereiden keikkaa. Oli hienoa. Pääsin backstagellekin katsomaan niiden kynsien lakkaamista.

Luin muuten viime postauksen jälkeen mun ihan ensimmäisiä postauksia:'D Ja tuota noin... Haluaisin kovasti vain vajota maan alle:D Siis, mitä mä tolloin olin, seiska-kasi luokalla. Muka hauskoja hymiöillä raiskattuja tekstejä, joista huokuu sellainen pikku-Iidan ah, olen niin uniikki lumihiutale- aura:'D En nauttinut, enkä suosittele menemään lukemaan niitä. En niitä kuitenkaan viiti poistaa, että voin vielä vanhempana kokea jäätävän myötähäpeä vyöryn niistä. Ehkä myös näistäkin postauksista ei voi tietää:'3

Ostin myös tässä joku aika sitten korviksen koukkuja, pitkään ollut pieni halu korvisten tekemiseen ja nyt sain vihdoin aikaiseksi ostaa noita:3 Eikä ollu ees kalliita, toisaalta en tiiä, kuoleeko mun korvat sit noita käyttäessä xD 

Mun toinen korva nimmittäin tulehtui tossa viikko sitten, huonojen, Espanjasta joltain katukauppiaalta ostettujen korvisten tuloksena, enkä pystyny pitään korviksia koko viikkona ja kärsin. Musta on tullu enemmän tai vähemmän koru addikti näinä aikoina.

Random naamahuorailua loppuun. Mun korva näyttää oudolta. Mut ei se mitään. Hassuna pikkujuttuna: kuulemma kun olin syntynyt, kätilö tai joku sairaanhoitaja oli kattonu vuorotellen mua ja mun isää, ja todennut että tän lapsen korvat pitää leikata. Selvennykseksi, mun isällä on aika hörökorvat ja sairaanhoitaja selvästi pelkäs mun perivän ne lärpättimet ja oli huolissaan mun menestymisestä maailmassa; ilman täydellisiä korvia on hankala elää. No, ei niitä kuitenkaan leikattu ja ihan hyvä niin. Tai en tiiä. Ärsyttäviä asioita geeniperimässäni on myös se, että oon periny muutenki lähes kaikki kasvonpiirteet isältä (isot sieraimet, tuuheat kulmakarvat, leveän naaman ja sellasta).

Jeps. Nukkehommia jatkan ku jaksan. Tarkotus ois tehä noille vaatteita ja sellasta, käydä kuvaamassa ku kerkii. Aion ny varmaan alkaa postaamaan useammin, mut postaukset tulee oleen tällästä höpöttelyä, vähä selvitän mun ajatuksia ja sen sellasta.